Syksypyöräilyä

Rakastan syksyä ja fillarointia kuulaassa aamussa. Puut ovat pukeutuneet kultaan ja punaiseen. Pihlajanmarjat saavat puraisun pakkaspojalta ja heinikon yllä leijuu utua unenomaisesti, aah! Laskeskelin juuri, että olen pyöräillyt ympäri vuoden kutakuinkin kymmenen vuotta putkeen kesällä ja talvella, siis jostain vuodesta 1998 tai 1999 alkaen. Sitä pitäisi kai juhlia jotenkin.

Osana kansainväistä Liikkujan Viikkoa tiistai 22.9.2009 oli jokavuotinen Autoton Päivä. Silloin sisäinen hippi minussa raahautuu keskustaan pyöräilijöiden tapahtumaan osoittamaan mieltä Tampereen surkeita ja puutteellisia kevyenliikenteen väyliä vastaan. Hämeenkadun talvipyöräilykielto itkettää minua. Onneksi työmatkani ei enää mene siitä. Viisi vuotta rikoin lakia aina talvella aamuvarhaisella max. -32 C pakkasessa, kun en enää puolen metrin loskasössössä tai pakkasissa 8 km poljettuani jaksanut kiertää Rongankadun kautta. Toisella mahdollisella kiertoreitillä Yliopiston edustalla oli yhteen menoon tietyö hoitamattomine kevyenliikenteenväylineen kahden vuoden ajan. Tosin olen toiveikas kaupunkimme kehittämissuunnitelman suhteen. Näin kerran unta siitä, että Hämeen- ja Itsenäisyydenkaduilla oli keskellä puita vihreänään ja sinisellä maalatut pyöräkaistat…

Työn alla tulevaisuudessa on vielä raportteja vanhoista retkistäni. Talletan ne aikajanan mukaisesti, eli ”vanhoissa” blogimerkinnöissä saattaakin olla jotain uutta. Myös kuvia pitäisi lisätä tekstien väliin, kunhan ehdin kaivaa niitä jostakin; emolevyn kanssa on ollut ongelmia. Kaikki fillarisekoilu alkoi minulla, kun keksimme avomieheni kanssa polkea Kuopiosta Tampereelle irlantilaisen kansanmusiikin festivaalin jälkeisessä euforiassa joskus ennen vuosituhannen vaihdetta. Ahvenanmaalla olen viettänyt muutaman kesäpäivän vuokrafillarin kanssa vuonna 2001. Siitäkin on jossakin muistoja ylhäällä.

Pidin joskus kilometripäiväkirjaa Lenkkivihkossa, mutta se kävi liian työlääksi, kun olisi pitänyt vielä toimistotyöpäivän jälkeen kotona hipelöidä konetta joka ainoa päivä. (Sivusto sinänsä on aivan mahtava ja yhteisö kannustaa hulluna toisiaan.) Vuoden saldoksi sain mittaroidessani noin 7000 - 8000 km per vuosi, joka varmaan on ihan bueno suoritus ihmiselle, jonka vapaa-aika on hyvin rajallinen. Nuo voisivat olla reaaliset autoajokilometrini, sillä jollain töihin on mentävä ja lomamatkat kuljettava. Nykyään ajan arkipäivisin yleensä 16 - 44 km riippuen siitä käynkö kuntosalilla työmatkalla tai onko palavereja toisessa konttorissa. Viikonloppunakin ajan fillarilla ainakin salille 6,8 km suuntaansa.

Nyt syksyn korvalla olen saanut päähäni, että tarvitsen yleispyörän hupiajeluun. Mietin ensin mummopyörän kunnostamista, mutta hienot vanhat mummikset ovat todella hinnoissaan. Huutonetissäkin upea 90-luvun mummo-Crescent oli lähtöhinnaltaan satasen, mikä on ihan ok sellaisesta kaunottaresta. Pikkuhiljaa mieli on kääntynyt kunnon cruiseriin. Ihailin jo pikkutyttönä naapurin tädin oranssia kukkarunkoista pyörää, ja nyt olen bongannut netistä upean Nirven rantapyörän. Se on lähtenyt tänään matkaan Alankomaista minulle!