Meillä on ollut tapana rakkaani kanssa hupsutella fillareilla Forssan Suvi-Illan maratontapahtumaa katsomaan ja kympille kirmaamaan, kun siellä on aina niin mahtava tunnelma. Alla on tarina parin vuoden takaa. Retki toteutettiin suunnilleen saman sisältöisenä myös alkukesinä 2007 ja 2009.
Tampere - Lempäälä - VT 9 - Kylmäkoski - Huhti - Koijärvi - Forssa ja takaisin
Hih, kun hauska viikonloppu tiedossa! Perinteikäs retki Suvi-illan juoksuun piti toteuttaa taas, kun viime vuonna oli niin mukavaa! Varasin hotellin jo talvella ja nyt oli odotukset maksimissa.
Fillaroin aamupäiväksi duuniin ja otin sivurepullisen juoksu- ja bilevaatteita & kenkiä mukaani. Iltapäivällä karkasin aikaisin ja ajelin gerbera etuhaarukassa Hervantaan muorilaan, jossa tapasin rakkaan matkakumppanin. Kahvittelimme ukkoskuuron ajan ja lähdimme ajamaan mustien pilvien vyöryessä taivaanrannoilla. Sateen jälkeen hengitys on ihmeellisen helppoa ja Hervannan takana hulppea tie pyörittää menemään.
Sääksjärvi - Kulju; lapsuusmaisemani ovat käytännössä minulle henkisesti Tamperetta ja vasta Mäyriään menevän tienhaaran jälkeen tunnen olevani matkalla jonnekin. Tämä pätkä on koko reissun mäkisin osuus, joten tiedossa on helppo ja kiva kesäretki!
Lempäälässä maasto vaihtuu pikku hiljaa peltoihin ja metsään. Kylmäkoskentie on yksi suuria suosikkejani alueella. Tienvarsi pukkaa niittykukkia ja pelto uutta kasvua kiivaana. Haukka liihottaa ja Suomi & kesä maistuvat kielellä. Sen jälkeen tulee ällö 9-tie. Olen junnannut sen/osia siitä muutaman kerran ja harvoin ajosta nauttii niin paljon kuin pikkuteillä. Nyt saimme taas vaihteeksi rankkasateen päällemme ja Kylmäkoskea & Tokmannia oli varmaan siirretty jonnekin etelämmäksi ... Hullu bussikuski ajoi sateessa parin sentin päästä ohi, vaikka vastaantulevien kaista oli tyhjä, argh! Suurin osa autoilijoista toki oli kohteliaita.
No, sade lakkasi aikanaan, ajoviima kuivasi vaatteet ja kahvillekin ehdimme viisi minuuttia ennen sulkemista. Ahmin lisäksi berliininmunkin. Venyttelimme vielä, ennenkuin lähdimme Urjalaa kohti. Märät fillarikengät olivat ällöt, mutta takin alla muhi mukava lämpö. Urjalan tienhaarassa urholtani tippuivat ketjut, joten sain lakunsyöntitauon. Urjalan keskustassa oli kaunis puukirkko. Käännyimme sieltä Huhtia kohden auringon lämmittäessä niin, että takki sai luvan riisuutua sivulaukkuun. Sielläpäin oli vielä kottaraisia parviksi asti ja lanta haisi ylämäessä ilmaa haukkovien nenään kivasti.
Huhti - Koijärvi - Forssa; kauniita pihoja, juhannusruusuja täydessä kukassa, metsää, peltoa. Jouduin jumppaamaan ylös alas satulassa, sillä penkinperhana oli tehnyt ikävän hiertymän edellisviikonlopun Pirkassa. Compeed ja teippaus eivät täysin auttaneet tuskaan ... uuh.
Puolivälissä pidimme sämpylätauon ojaan ajaneen teiniauton raunioilla pellon reunassa. Kuovit huutelivat. Vaikka aurinko paistoi, minulle tuli kylmä märissä kengissä. Äkkiä menoksi!
Forssaan saavuimme iltakahdeksan aikaan tervapääskyjen toivottaessa meidät tervetulleeksi. Hotellissa menimme kuumaan suihkuun ja sen jälkeen mehukkaille kanttarellipihveille, nam! Parin kylmän siiderin jälkeen uni tuli kuin lapselle ja hyvä niin, sillä huomenna olisi juoksukisa.
Seuraavana iltapäivänä ähdin juoksuun hyvissä tunnelmissa. Tuttuja oli paljon paikalla ja kaikki olivat ihan innoissaan! Sitten paukahti lähtölaukaus. Alun ruuhka hidasti hieman menoa, mutta suma purkautui parin kilometrin jälkeen järkevämmäksi letkaksi. Tunnelma oli taas upea ja kannustus mitä mahtavin. Ilma juoksuun oli täydellinen+ 15 C pilvinen. Koko Forssa oli kerääntynyt tienvarsille ja pihojensa edustoille kannustamaan ja hurraamaan meille. Oli kuin olisi ollut suuri tähti siinä hölkätessään!
Ensimmäisellä juomapisteellä nielaisemani Dexal möyri mahassani 4-5 km:n kohdalla, mutta tuntemus meni onneksi pois. Seuraavalla tankkauspisteellä join vain pari kulausta vettä. Matka on mukavan tasainen mennä; kaikki kiipeilymäet puuttuvat. Tuli mieleen, että olisin hyvin voinut koittaa puolikastakin ... syödessä se nälkä kasvaa.
7 km:n kohdalla aloin painaa hullunlailla loppukiriä. Kipitin minkä koivista pääsin melkein koko ajan. Lopun alamäki stadionille on huoleton ja siinä tuli ohiteltua kilpakumppaneita. Stadionillakin pistin menemään loppusuoran sellaista vauhtia, että maalissa olin kaikkeni antanut spagettikoipi.
Ihan mukava juoksu kaikkinensa. Sain hyvän mielen kun tunti alittui! Ehkä tuosta saa kimmoketta juosta koko kesän Pirkka mielessä.
Sunnuntaina Forssan aamupäivä oli harmaa, mutta sade viipyili onneksi pilvissä. Sääret olivat tehneen oloiset, mutta vertyivät nopeasti, kun huristimme kohti Koijärveä. Tuuli tuli vinosti vastaan, mutta se ei haitannut, kun vedimme vuorotellen. Tuttu juoksijapariskunta oli pysähtynyt ohi ajettuaan bussipysäkille meitä moikkaamaan ja höpötimme heidän kanssaan hetken.
Kylät olivat hiljaisia ja edellämme oli mennyt kuurosateita märästä tiestä päätellen. Huhdissa aina naurattaa tien poskessa oleva kukkakaupan mainos, jossa ilmoitetaan: "Kukkia poikkeaville".
Urjalan kohdilla ajoimme auringon täplässä, vaikka synkkiä pilviä näkyi vaeltamassa kauempana. 9-tiellä ei ollut paljoa liikennettä ja tuulikin tuntui antavan vauhtia. Sielläkin oli sadellut ja sain välillä matomehut naamalleni, kun menin liian lähelle peesailemaan. Kylmäkoskella kahvion vessassa pesin kuolleita matoja pois sääristä ja ajokengistä. Matoparat! Ulkona paistoi aurinko ja siinä oli mukava venytellä.
Takatuuli vauhditti menoa, kun käännyimme Kylmäkoskentielle kohti Lempäälää. Paukkuja tuntui riittävän edelleen, mutta satulajumppaa joutui välillä harjoittamaan nirhauman vuoksi. Aurinko lämmitti mukavasti ja tie oli mahtava ajella. Autoja oli edelleen todella vähän liikkeellä.
Lempäälässä kirkon parkkipaikan nurmikolla söimme pois viimeiset eväät. Sitten mäkijumpat Lempäälä – Kulju – Sääksjärvi. Täällä kun varttuu nuoreksi, on varmaan aika hyvässä kunnossa ja timmit reidet; ainakin jos fillaroi eikä mopoile kylille. Paljon olikin pyöräteillä eri ikäistä kulkijaa.
Sitten Hervantaan vihreiden vihtametsien kautta. Toivottavasti Vuores pysyy pienenä, eikä leviä enempää etelään. Pitää muuten hakea uusi vihdaskoivikko (taas).
Tampereen rajan jälkeen satanen paukkui rikki. Menimme Kultaisen Apinan terassille juhlimaan, kun aurinkokin sattui siihen osumaan. Sitten haimme Kaukajärveltä maukkaat kebapit ja ajelimme kotipihaan syömään.
Hieno reissu! Ihan mieletön olo taas jälkeenpäin. Meillä oli myös satumainen onni säiden kanssa, sillä Tampereella oli satanut koko aamupäivän. Saapi nähdä mennäänkö ensi vuonnakin Suvi-Illan juoksuun … (ja mentiinhän me!)
Pyöräilyt total: 225,2 km / 10,16 h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti