Pyöräretki 2008 Länsi-Suomessa

Löysin pyöräretkitarvikkeita peuhoessani viimevuotisen retkipäiväkirjan Hämeestä ja Varsinais-Suomesta. Tuli mukavia muistoja sadekesän ainoasta hienosta viikosta heinäkuun lopulla.

Tampere-Valkeakoski 25.7.08, 46,0 km, 2:15,26

Ilma oli kuin tilattuna +25 C pilvetöntä ja tuuli olematonta. Lähdimme iltapäivällä neljän aikaan polkemaan kohti Valkeakoskea Kangasalta Kaarina Maununtyttären tietä pitkin. Tienvierustat olivat täynnä ihania niittykukkia. Välillä ajoimme naama parveilevien lentomurkkujen pilvessä. Pari kärppää pelästyi tien reunalla pahanpäiväisesti, kun suhahdimme ohi.

Matka kulki helpohkosti, lopussa tosin varpaat puutuivat taas, uhhuh. Leirintäalueella oli pulaa mökeistä - onneksi varasin sen jo talvella. Vastarannalta soi työväenlaulujen karaoke. Illalla kävimme teltassa katsomassa Kauko Röyhkää ja Scandinavian Music Groupia, joista molemmista pidän ihan satasella.

Valkeakoskella pyörimässä 26.7.08, 3,65 km, 0:17,26

Oli hyvä idea mökkeillä Apianlahdessa, sillä edellisvuonna majoituimme Ilolaan, jonne oli yöllä n. 12 km:n matka palailla. Tosin pyörätie Toijalan suuntaan on todella hyvä, ja yöllä siellä pomppi rusakoita kilpaa kanssamme ja siilit lyllertelivät kukkivassa heinikossa, kun kaahasimme yössä. Ilolan päätalon seinistä kuului läpi btw viereisen huoneen kaikki tekemiset. Onneksi olen äärimmäisen sikeäuninen.

No se siitä: tänä vuonna mökki oli ihan keskustan vieressä järven rannalla, jonne jätin talviturkinkin. Mallasveden kuohuihin, hih! Päivällä kiertelin kaupoissa ja etsin illaksi juhlamekkoa, mutta en löytänyt. Vanha valkoinen kotelomekko ja hapsuvyö sai kelvata ja hyvin siinä hyppelehtikin nostalgista Agit Propia ja Pelle Miljoonaa kuunnellen. Yöllä saimme makkaranuotiolla lappilaisia ystäviä ja möykkäsimme hetken heidän kanssaan.

Valkeakoski - Sääksmäki - Tarttila - 2846 - Ohtinen - Pirttikoski - Pikonkorpi - Lautaporras - 2843 - Susikas - VT10 - Tammela, 28.7.208, 71,08 km, 3:30,51

Lähdimme puolilta päivin Apianlahdelta. Tuuli oli avulias ja aurinko hymysi siniseltä taivaalta. Sääksmäelle asti oli hyvä pyörätie ja paljon hymyileviä vastaantulijoita. Viidennumeron sillalla oli huikaisevan upeaa. Pidimme juomatauon korkeimmalla kohdalla ja napsimme kuvia.
Olen joskus katsonut Iittalan kohdalla työmatkalla Pendolinon ikkunasta, että olisipa tuolla kiva fillaroida. Nyt huomasinkin ajelevani kyseistä pätkää puolivahingossa.

Kun käännyimme Pirttikoskea kohti, näimme komean kurjen lentävän yläpuoleltamme. Tie 1846 oli merkitty peuravaaratieksi, mutta harmiksi yhtään rimppakinttua ei näkynyt. Sisiliskot rapisivat pientareilla ja hurmaavat perhoset lepattelivat kukkasissa.

Pysähdyimme Pirttikoskella puskapissalle ja paarmojen syötäviksi. Maalaismopopoika tuli lähistölle keulimaan mopollaan, kun söimme rahkaa ja banaania. Heebo oli vissiin ujon sorttinen, kun ei tullut lähemmäs juttusille.

Piekana liihotteli taivaalla ja tiirasimme sitä hetken. Pikonkorvella nousimme korkealle harjulle, jolta oli jylhät metsämaisemat. Harjulta alas lasketellessa fillaristani alkoi kuulua laahaava ääni. Se oli onneksi vain etulokari, jonka sai vääntelemällä äänettömäksi.

Tie kulki maitotilojen ja uskomattoman kauniiden järvien vieritse. Naudat pällistelivät meitä pelloiltaan, yksi aitauksen ulkopuolelta tien reunalta! Se ei sentään lähtenyt seuraksi jolkottamaan rinnalle.

VT10 kertoi Turkuun olevan matkaa 100 km. Naureskelimme, että mahdammeko taas löytää itsemme sieltä, niin kuin jo useana kesänä kauneinta lomasäätä metsästäessä. Käännyimme kuitenkin kohti Tammelaa ja löysimme Tammelan Kievarin, jossa pyörätkin saivat oman huoneen. Alueella oli kuulemma pyörävarkaita :( . Auts, pyörän varastaminen tai telominen ajokunnottomaksi on synneistä syvin. Tammelan Pizzeria-Kebap -paikasta sai muhkeaa masuntäytettä ja parin terassioluen/-siiderin jälkeen uinahdimme kuin lapset, vaikka terassilta kantautui melua.

Tammela – Porras – Liesjärvi – Keppana Kellari – Liesjärven kansallispuisto – VT2 – Letku – 2804- Härkätie – Somero – 52 – Salo, 29.7.08, 100,05 km , 04:22,17


Tammelan kievarissa oli mukava henkilökunta ja aamu-uinnin päälle nautimme ihanan aamupalan discopallojen alla. Sen jälkeen hyppäsimme pyöriemme päälle ja lähdimme etsimään Keppana Kellaria.

Tie 2823 Tammelasta etelään oli mainittu kartassa kulttuurimaisemaksi, ja se olikin aika maksimimaisemaa Pyhä- ja Kuivajärvien välisellä kannaksella. Porraksessa pysähdyimme nauttimaan jäätelöistä pikkuisen kahvilan terassille. Siellä oli motoristiporukkakin oikomassa voipuneen näköisesti koipiaan.

Kohti Liesjärveä matka jatkui kauniissa maisemissa ja Liesjärven kylässä virtasi viehko joki kiemurrellen tien alitse. Sen jälkeen Kiipesimme harjulle, jolta saimme nähdä henkeä salpaavan kauniita Suomen järvimaisemia.

Keppana Kellari löytyi, ja sinne vievä tie huvitti meitä. Kaikkea on vähän paha kuvailla; se pitää itse kokea. Nautimme terassilla juomia, kun keksin karttaa katsellessa, että Salo olisi mukavan ajomatkan päässä Härkätietä myöten.

Tie kutsui taas ja pörhälsimme Liesjärven kansallispuistoon. Metsämaisemissa ja viehkojen lummejärvien lumossa oli huimaavaa ajaa. Soratie ei haitannut, sillä se oli painunut kovaksi, ja vastasi hyvää pyörätietä. Liikenne oli hiljaista. Vain muutamia autoja oli eksynyt metsätielle. Kuulimme tikkapoikueen ja jonkun ison petolinnun poikasen hälyttelevän emojaan.

Tupsahdimme metsästä VT2:lle. Onneksi sitä ei tarvinnut ajaa pitkään, vaan käännyimme Somerolle 2802:lle eli Härkätielle. Aah, maatilojen pihamaat oli laitettu koreiksi kukkaistutuksin ja ihailimme niitä. Taivas pilveili hieman, mutta onneksi ukkosia ei näkynyt.

Somerolla päätimme, että emme jaksa enää noudattaa kiemurtelevaa pyöräretkeilyreittiä, vaan painelimme Saloon tie 52:n olematonta piennarta. Jossakin Häntälän kohdalla oli jättisyvä notko ja sen päälle pystysuora ylämäki, jossa hämmästytimme autoilijoita jalkalihaksillamme.

Salon kaupunkiin lasketellessa ohitimme itsekseen laulelevan pyöräilijäpapan ja heilutimme hänelle terveisiä Tampereelta. Menimme Fjälariin yöksi. Olimme olleet siellä pari kesää sitten, kun ajoimme Tampere – Helsinki – Turku –reitin. Heillä on ihana sauna ja uima-allas!

Salo – Turku 29.7.08, 58,98 km, 3:05,43

Aamupalalla tutustuimme Fjälar-hotellin hovikoiraan. Kauan emme aikailleet, vaan veri pakotti pientareille kohti … niin, Turkua. Jatkoimme pitkin Kuninkaantietä ja siellä tuuli hulluna sivusta sopivasti itsemurha-alamäkien kohdalla. Kemiönsaarille menevän tien risteyksessä haaveilin, että sielläkään emme ole vielä koskaan pyöräretkeilleet. Kaarinassa pysähdyimme hienon ravintolan terassille juustokakulle ja jutustelimme paikallisten rouvien kanssa retkestämme.

Turkuun etelästä rannikkoa tultaessa vie mukava pyörätie. Sille oli mukava kurvata autotien vilinästä. Uusi moottoritie on kyllä mukavasti vähentänyt vanhan Valtatien liikennettä, mutta tappanut samalla tehokkaasti pikkukauppoja. Säätieto uhkasi lähestyvällä saderintamalla, joten päätimme ajella vielä päivän ja mennä sitten kotiin.

Turkuun päästyämme ajoimme jokilaivaan kippistelemään tuopeilla. Sitten lähdimme etsimään yöpaikkaa. Yövyin 2006 Turkuun yksin fillaroidessani Konsan kartanossa ja menimme ensin katsomaan, onko heillä vapaata. Paikka oli kuitenkin kiinni tai ketään ei ainakaan näkynyt missään. Suuntasimme viereiseen Majatalo Metsoon, josta löytyi tilaa romanttisesti sisustetusta sivurakennuksesta ja pääsimme virkistävään suihkuun. Ilta kului kaupungilla perinteitä vaalien Puutorin Vessassa, Pankissa ja Koulussa.

Huhti – Toijala - Valkeakoski – Tampere 30.7.08, 83,26 km, 4:12,39


Aamupalan päälle nukuimme hetken lisää ja suunnittelimme, että menemme osan matkasta Tampereelle bussilla, niin ei tarvitse ajaa 180 km masentavaa 9-tietä taas kerran. Pakkasimmekin fillarit EB:n matkatavaraluukkuun ja huilailimme linja-auton kyydissä Koijärven lähelle Huhtiin. Bussikuski pyöritteli päätään ja sanoi, että olisi voinut viedä meidät Tampereelle asti samaa kyytiä. Voi, voi, olisi mennyt hieno ja sadekesän 2008 harvinainenkin aurinkoilma ihan hukkaan …

Huhdista Toijalaan menevä tie oli mukavaa metsäistä seutua ja liikennettä hyvin vähän. Jumppasimme pieniä kumpareita menemään ja minulla oli haikea mieli, kun tiesin matkan kohta päättyvän. Valkeakoskella emme poikenneet keskustassa vaan ajoimme suoraan Kaarina Maununtyttären tielle lähiöalueiden läpi Raksanmäellä. Siellä saikin huhkia mäkisiä katuja. Olisi pitänyt arvata nimestä.

Kangasalta Suoramalle mennessä poikkesimme herkkuruoalla Aryanassa , joka on Suomen ainoa afganistanilainen ravintola. Sitten kurvailimme kotiin saunanlämmityspuuhiin. Kylläpä löyly maistui ja tuli taas roppakaupalla ihania kesämuistoja.

Forssan Suvi-Ilta 2008 -hupailu

Meillä on ollut tapana rakkaani kanssa hupsutella fillareilla Forssan Suvi-Illan maratontapahtumaa katsomaan ja kympille kirmaamaan, kun siellä on aina niin mahtava tunnelma. Alla on tarina parin vuoden takaa. Retki toteutettiin suunnilleen saman sisältöisenä myös alkukesinä 2007 ja 2009.

Tampere - Lempäälä - VT 9 - Kylmäkoski - Huhti - Koijärvi - Forssa ja takaisin

Hih, kun hauska viikonloppu tiedossa! Perinteikäs retki Suvi-illan juoksuun piti toteuttaa taas, kun viime vuonna oli niin mukavaa! Varasin hotellin jo talvella ja nyt oli odotukset maksimissa.
Fillaroin aamupäiväksi duuniin ja otin sivurepullisen juoksu- ja bilevaatteita & kenkiä mukaani. Iltapäivällä karkasin aikaisin ja ajelin gerbera etuhaarukassa Hervantaan muorilaan, jossa tapasin rakkaan matkakumppanin. Kahvittelimme ukkoskuuron ajan ja lähdimme ajamaan mustien pilvien vyöryessä taivaanrannoilla. Sateen jälkeen hengitys on ihmeellisen helppoa ja Hervannan takana hulppea tie pyörittää menemään.

Sääksjärvi - Kulju; lapsuusmaisemani ovat käytännössä minulle henkisesti Tamperetta ja vasta Mäyriään menevän tienhaaran jälkeen tunnen olevani matkalla jonnekin. Tämä pätkä on koko reissun mäkisin osuus, joten tiedossa on helppo ja kiva kesäretki!

Lempäälässä maasto vaihtuu pikku hiljaa peltoihin ja metsään. Kylmäkoskentie on yksi suuria suosikkejani alueella. Tienvarsi pukkaa niittykukkia ja pelto uutta kasvua kiivaana. Haukka liihottaa ja Suomi & kesä maistuvat kielellä. Sen jälkeen tulee ällö 9-tie. Olen junnannut sen/osia siitä muutaman kerran ja harvoin ajosta nauttii niin paljon kuin pikkuteillä. Nyt saimme taas vaihteeksi rankkasateen päällemme ja Kylmäkoskea & Tokmannia oli varmaan siirretty jonnekin etelämmäksi ... Hullu bussikuski ajoi sateessa parin sentin päästä ohi, vaikka vastaantulevien kaista oli tyhjä, argh! Suurin osa autoilijoista toki oli kohteliaita.

No, sade lakkasi aikanaan, ajoviima kuivasi vaatteet ja kahvillekin ehdimme viisi minuuttia ennen sulkemista. Ahmin lisäksi berliininmunkin. Venyttelimme vielä, ennenkuin lähdimme Urjalaa kohti. Märät fillarikengät olivat ällöt, mutta takin alla muhi mukava lämpö. Urjalan tienhaarassa urholtani tippuivat ketjut, joten sain lakunsyöntitauon. Urjalan keskustassa oli kaunis puukirkko. Käännyimme sieltä Huhtia kohden auringon lämmittäessä niin, että takki sai luvan riisuutua sivulaukkuun. Sielläpäin oli vielä kottaraisia parviksi asti ja lanta haisi ylämäessä ilmaa haukkovien nenään kivasti.

Huhti - Koijärvi - Forssa; kauniita pihoja, juhannusruusuja täydessä kukassa, metsää, peltoa. Jouduin jumppaamaan ylös alas satulassa, sillä penkinperhana oli tehnyt ikävän hiertymän edellisviikonlopun Pirkassa. Compeed ja teippaus eivät täysin auttaneet tuskaan ... uuh.

Puolivälissä pidimme sämpylätauon ojaan ajaneen teiniauton raunioilla pellon reunassa. Kuovit huutelivat. Vaikka aurinko paistoi, minulle tuli kylmä märissä kengissä. Äkkiä menoksi!

Forssaan saavuimme iltakahdeksan aikaan tervapääskyjen toivottaessa meidät tervetulleeksi. Hotellissa menimme kuumaan suihkuun ja sen jälkeen mehukkaille kanttarellipihveille, nam! Parin kylmän siiderin jälkeen uni tuli kuin lapselle ja hyvä niin, sillä huomenna olisi juoksukisa.

Seuraavana iltapäivänä ähdin juoksuun hyvissä tunnelmissa. Tuttuja oli paljon paikalla ja kaikki olivat ihan innoissaan! Sitten paukahti lähtölaukaus. Alun ruuhka hidasti hieman menoa, mutta suma purkautui parin kilometrin jälkeen järkevämmäksi letkaksi. Tunnelma oli taas upea ja kannustus mitä mahtavin. Ilma juoksuun oli täydellinen+ 15 C pilvinen. Koko Forssa oli kerääntynyt tienvarsille ja pihojensa edustoille kannustamaan ja hurraamaan meille. Oli kuin olisi ollut suuri tähti siinä hölkätessään!

Ensimmäisellä juomapisteellä nielaisemani Dexal möyri mahassani 4-5 km:n kohdalla, mutta tuntemus meni onneksi pois. Seuraavalla tankkauspisteellä join vain pari kulausta vettä. Matka on mukavan tasainen mennä; kaikki kiipeilymäet puuttuvat. Tuli mieleen, että olisin hyvin voinut koittaa puolikastakin ... syödessä se nälkä kasvaa.

7 km:n kohdalla aloin painaa hullunlailla loppukiriä. Kipitin minkä koivista pääsin melkein koko ajan. Lopun alamäki stadionille on huoleton ja siinä tuli ohiteltua kilpakumppaneita. Stadionillakin pistin menemään loppusuoran sellaista vauhtia, että maalissa olin kaikkeni antanut spagettikoipi.

Ihan mukava juoksu kaikkinensa. Sain hyvän mielen kun tunti alittui! Ehkä tuosta saa kimmoketta juosta koko kesän Pirkka mielessä.

Sunnuntaina Forssan aamupäivä oli harmaa, mutta sade viipyili onneksi pilvissä. Sääret olivat tehneen oloiset, mutta vertyivät nopeasti, kun huristimme kohti Koijärveä. Tuuli tuli vinosti vastaan, mutta se ei haitannut, kun vedimme vuorotellen. Tuttu juoksijapariskunta oli pysähtynyt ohi ajettuaan bussipysäkille meitä moikkaamaan ja höpötimme heidän kanssaan hetken.

Kylät olivat hiljaisia ja edellämme oli mennyt kuurosateita märästä tiestä päätellen. Huhdissa aina naurattaa tien poskessa oleva kukkakaupan mainos, jossa ilmoitetaan: "Kukkia poikkeaville".

Urjalan kohdilla ajoimme auringon täplässä, vaikka synkkiä pilviä näkyi vaeltamassa kauempana. 9-tiellä ei ollut paljoa liikennettä ja tuulikin tuntui antavan vauhtia. Sielläkin oli sadellut ja sain välillä matomehut naamalleni, kun menin liian lähelle peesailemaan. Kylmäkoskella kahvion vessassa pesin kuolleita matoja pois sääristä ja ajokengistä. Matoparat! Ulkona paistoi aurinko ja siinä oli mukava venytellä.

Takatuuli vauhditti menoa, kun käännyimme Kylmäkoskentielle kohti Lempäälää. Paukkuja tuntui riittävän edelleen, mutta satulajumppaa joutui välillä harjoittamaan nirhauman vuoksi. Aurinko lämmitti mukavasti ja tie oli mahtava ajella. Autoja oli edelleen todella vähän liikkeellä.
Lempäälässä kirkon parkkipaikan nurmikolla söimme pois viimeiset eväät. Sitten mäkijumpat Lempäälä – Kulju – Sääksjärvi. Täällä kun varttuu nuoreksi, on varmaan aika hyvässä kunnossa ja timmit reidet; ainakin jos fillaroi eikä mopoile kylille. Paljon olikin pyöräteillä eri ikäistä kulkijaa.

Sitten Hervantaan vihreiden vihtametsien kautta. Toivottavasti Vuores pysyy pienenä, eikä leviä enempää etelään. Pitää muuten hakea uusi vihdaskoivikko (taas).
Tampereen rajan jälkeen satanen paukkui rikki. Menimme Kultaisen Apinan terassille juhlimaan, kun aurinkokin sattui siihen osumaan. Sitten haimme Kaukajärveltä maukkaat kebapit ja ajelimme kotipihaan syömään.

Hieno reissu! Ihan mieletön olo taas jälkeenpäin. Meillä oli myös satumainen onni säiden kanssa, sillä Tampereella oli satanut koko aamupäivän. Saapi nähdä mennäänkö ensi vuonnakin Suvi-Illan juoksuun … (ja mentiinhän me!)

Pyöräilyt total: 225,2 km / 10,16 h