Minulla oli tallessa vanha pyöräretken päiväkirja kesältä 2005. Retken reittiä ei mietitty tuolloin etukäteen. Suunnitelma oli ainoastaan kulkea Suomessa aurinkoisilla alueilla ja myötätuuleen. Mitään majoituksista ei varattu etukäteen. Matkasta tulikin siten yllätyksellinen ja hauska. Sitä on muisteltu monta kertaa jälkeenpäin!
Lauantai 23.7.2005 Tampere – Lempäälä – Toijala – Iittala - Hämeenlinna
Heräsimme pilviseen + 18 C aamuun ja ahmimme kunnon lautaselliset puuroa. Sivulaukut pakattuamme lähdimme ajamaan reittiä Kaukajärvi – Hervanta - Kulju. Kuljussa sadekuuro osui päällemme ja menimme pidättelemään sitä Kuljun kartanoon. Sieltä sai vielä viime hetken täydennystä matkatavaroihin. Sateen lakattua matka jatkui Lempäälään ja sieltä Toijalaan.
Toijalan kauniissa keskustassa oli tori auki ja menimme sinne kahville ja ihanille rahkapullille. Aurinkokin ryhtyi kurkistelemaan pilvien lomasta. Ihmettelimme, miksi viereinen kaunis kirkko oli nimeltään Akaan kirkko, vaikka Toijalassa oltiin. Matkakumppani valitteli hiki päästä valuen, että hänen reissuhattunsa oli jo alkanut lemuamaan. Kypärässä ei onneksi moista ongelmaa ole. Törmäsimme paikalliseen Rantasen Väiskiin, joka huiski sumppia ympäriinsä ja pyyteli anteeksi. Hän olisi kaivannut seuraa mökille, mutta meidän oli valitettavasti jatkettava matkaa.
Iittalassa Kalvolan Graniitin terassilla hienon kivipöydän päällä nautimme pizzoja ja kuntojuomaksi olutta ja siideriä. Pilvimassoja leijui uhkaavina yllämme. Tiellä kyltti kertoi, että tästä oli suunnilleen tunnin matka 21 km Hämeenlinnaan, jonne ehkä ehtisimme turvaan sateelta.
Hämeenlinnassa kurvasimme Piparkakkutalon terassille http://www.ravintolapiparkakkutalo.fi/ . Tällä paikalla sijainneessa talossa asui Albert Edelfelt vuosina 1855 – 66. Jatkoimme matkaa hotelli Vaakunaan kysymään huonetta ja heti tärppäsi. Ah, suihkuun ja rapahikipyykin pesuun! Minulla oli mukana ihanaa virkistävää ja viilentävää suihketta, jolla viilensimme rasittuneita jalkojamme.
Päivän saldo 100,10 km, 4:44,53 h
Sunnuntai 24.7.2005 Hämeenlinna – Riihimäki – Vantaa - Helsinki
Aamusella säänhaltijoilla näytti taas riittävän vettä. Tankkasimme Vaakunan aamiaispöydästä kunnon retkiaamupalan. Kun sade ei näyttänyt loppuvan ollenkaan, lähdimme urheasti sinne sekaan. Ehkä jostakin järjestyisi pieni sinitaivaan rakonen yllemme.
Riihimäellä veden tulo onneksi maltillistui, mutta nyt tuuli hulluna vastaan. Menimme ABC-asemalle pesemään kurat naamoista ja sääristä sekä nautimme pullakahvit. Siitä eteenpäin ajettaessa oikea polveni alkoi vinoilla ja vihloa. Yritin pyöritellä yhdellä jalalla ja kuvitella shampanjapulloja mäkien päälle.
Kumpikin valitteli takapuolen särkyä ja sen kunniaksi haimme Vantaalla kaupasta olutta ja siideriä, kirsikoita sekä patonkia ja herkkupäällisiä. Pidimme evästauon Kaivokselassa. Aurinkokin alkoi paistaa. Vierestä Hämeenlinnanväylältä autoilijat vilkuttivat ja tööttäilivät meille. Näytimme varmaan todella voipuneilta nurmikolla koipia oikoessamme. Kasvaakohan Orbiksen takapihalla nykyään pieniä kirsikkapuun taimia?
Kurvasimme Helsinkiin ihanan vilpoisen Keskuspuiston läpi. Puistometsässä oli tyttöjä ratsastamassa hevosilla. Maaginen valo siivilöityi puiden lomasta saaden kaiken näyttämään lumotulle. Siitä tuli ihan mielettömän upea fiilis. Kaahasimme keskelle keskustaa ja lahjoitimme pullopapalle kaikki palautuspullomme. Sitten menimme Torni-hotelliin http://www.ravintolatorni.fi/ ja kilistelemään cavalla Ateljee baariin. Hilpeä rouva vastaanotossa halusi kuulla kaiken retkestämme ja tarjosi pyörille piilon kopiohuoneesta.
Päivän saldo 108,84 km, 5:23,00 h
Maanantai 25.7.2005 Helsinki – Espoo – Kirkkonummi – Inkoo - Fagervik
Edellisiltana vietimme hauskan illan Zetorissa ja hotelli Tornin alakerran irlantilaisessa pubissa. Vastaanoton rouva uteli, että miten monta cavapulloa nautimme illalla. Ainakin aamupala maistui taas hyvin. Ilma oli mitä mainioin ja aurinko hymysi taivaalla. Lähdimme jatkamaan matkaa länteen rannikkoa myötäillen kiemurtelevilla hiekkateillä. Ihastelimme välkehtivää merta, veneitä, hulppeita huviloita ja merilintuja. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että Suur-Helsingin taajamat eivät koskaan lopu. Kirkkonummella menimme Prismakeskukseen pesemään hien, tomun ja aurinkorasvan sekoitusta iholta sekä ahmimaan namit Paninit. Mittariin oli tullut kieppuessa puolivahingossa jo 60 km.
Tiellä 51 tuli vastaan tauoton autonkuljetusrekkojen jono. Tie oli kaikkiaan melko ankea ajettava. Inkoossa piti olla pieni hotelli, mutta paikalliset kertoivat sen olleen remontissa monta vuotta, eikä muuta majoitusta ollut. Joimme vierasvenesatamassa kahvit ja lähdimme raahautumaan eteenpäin.
Kartassa oli seuraava sängynkuva Fagervikissä mutkaisen Kuninkaantien varrella. Löysimme rupuisen tien päästä Rejbölen lammastilan http://www.rejbole.fi/ ja nuori emäntä osoitti meille yöpaikaksi pihamaaltaan ison talon, jossa ei asunut tällä hetkellä ketään. Siellä oli hirmu mukavaa. Emäntä lämmitti meille saunan, toi oluita sekä korillisen ilta- ja aamupalatarpeita + tuoretta isoäidin leipomaa pullaa. Milli-kissa tuli kiehnäämään jalkojen juureen. Myös kana tuli kerjäämään ja kujertamaan pihapöydän alle. Kanat ja kukko juoksentelivat ihastuttavasti vapaina ulkosalla. Pellolta kantautui lampaiden määkinä.
Kunnon löylyt kruunasivat päivän. Kun ojentelimme koipiamme saunan kuumuudessa, paikkojakaan ei tuntunut pakottavan mistään päin. Oikeastaan kummallakin oli aika elinvoimainen fiilis! Saunalla oli myös pesukone, jolla sain pyykättyä kaikki hikivaatteet. Illalla kissa mourusi ulkona ja halusi pakosti päästä sisään. Olimme löytäneet paratiisin. Ihan maksimi paikka!
Päivän saldo 105 km, 5:35,00 h
Tiistai 26.7.2005 Fagervik – Fiskars – Pohja – Tammisaari
Aamulla nukuimme pitkään ja nautimme taivaallisen aamiaisen tilan antimista. Kananmunat olivat hurjan suuria ja keltuainen tumman oranssi. Millaisia elintarvikkeet voisivatkaan olla, jos eläinten hyvinvoinnista huolehdittaisiin … Emäntä esitteli meille tilaa ja korjausrakentamisen saloja. Vanhaa päärakennusta kunnostettiin perinteitä vaalien. Tapasimme eloisan vahtikoiran ja Charlie-sonnin sekä kesäisen Ida-neidin. Ylämaankarja oli karannut metsään.
Saimme vinkin lähteä kohti Fiskarsin kylää. Haukka lepatteli taivaalla, kun lähdimme matkaan. Fiskars http://www.fiskarsvillage.fi/ oli vajaa 25 kilometrin päässä alamäkeen ja myötätuulessa pellonreunoja ja metsäteitä pitkin. Tie vei halki ihastuttavan lehdon ja laski Fiskarsin kylään jokimaiseman välkkyessä puiden lomasta.
Kurvasimme hotelliravintola Fiskars Wardshusin terassille nautiskelemaan ihanasta miljööstä. Tarjoilijatar uteli pyöräretkestämme ja ihmetteli, miten jaksamme noin kauheita päivämatkoja. Helppoahan se on alamäkiä lasketella!
Ihailimme taitavaa lasinpuhaltajaa pajassaan ja ostimme maasepältä tuliaisia naapurille ja itselle. Olimme piknikillä ruohikolla ja katselimme ohi haahuilevien turistien virtaa. Sitten suuntasimme kohti Pohjan kuntaa.
Löysimme villin hiekkatien nimismiehen kiharoin ja raisuin mutkin. Kummallakin puolella tietä oli sankka metsä. Poikaporukka oli myös pyörillä liikkeellä retkivarustuksessa ja moikkasimme heitä ohi huristaessamme. Tosin he menivät myöhemmin taas meistä ohi, kun minun oli pakko poiketa puskissa.
Tammisaareen johdattavan sillan jälkeen alkoi kauhea kaatosade ja meidän oli pakko kiiruhtaa lähimpään majapaikkaan Valtionhotelliin, joka oli kyllä paluu arkeen ihanan maatilan jälkeen. Ainoastaan sviitti oli vapaana ja se oli ihan tavallinen rupuinen kerrostaloasunto. Suihkussa haisi ummehtuneelle ja nurkat repsottivat. Onneksi satama näytti viehättävältä. Kun rankkasade lakkasi, vilahdimme heti sinne tutkimaan rantaterasseja. Kävimme syömässä burgerit ja tuliset burritokset Santa Fe:ssä. Vanhassa kaupungissa talot oli nimetty ruotsiksi kalojen mukaan. Ilta laskeutui kauniina ja puolipilvisenä.
Päivän saldo 55,53 km, 2:45,00 h
Keskiviikko 27.7.2005 Tammisaari – Perniö – Ylönkylä – Matilda – Teijo – Salo
Aamulla heräsin hotellin katolla riekkuvien lokkien mekkalaan. Ilma näytti taas hienolta ja aurinko helotti. Helsingin Sanomien säätiedotuksesta katsoimme, että pilvet siirtyvät sisämaahan ja rannikolla paistaisi jatkossa. Se varmisti ajosuuntamme. Hotelliaamiainen maistui ja ahmimmekin herkkuja mahat täyteen. Sitten lähdimme rannikkoa ylöspäin, vaikka olisin halunnut kyllä käydä vielä Hangossa.
Tie 52:lla oli paljon rekkaliikennettä ja minimaalisella pientareella oli kurja ajaa. Katsoin kartasta puolivahingossa upean pikkutien, josta löysimme juoksuhiekkojen kautta Latokartanon koskelle. Siellä tyrskyi mahtava luonnonjoki. 1300-luvulla seutu on ollut kuninkaan maita ja Perniönjoki läänin rajajoki. Katselimme tovin korentojen tanssia veden yllä ja ihailimme vanhan myllyn raunioita. Olipa onni, että poikkesimme maantieltä sivuun!
Jatkoimme eteenpäin pikkuteitä Leipyölissä ja Ylönkylässä peltojen välissä. Löysimme sieltä maalaiskahvila Katiskan http://www.sumppu-mokkivuokraus.fi/kahvila.html , jonne menimme lampaiden kutsumana korvapuustikahville ja Laitilan limuille. Ihanat maalaismaisemat ympäröivät meitä. Autoilijat kyselivät matkastamme ja ällistelivät tarinoitamme.
Ylönkylästä lähdimme kohti Teijon retkeilyaluetta. Pellot vaihtuivat jylhiin mäntymetsikköihin. Ajoimme Matildassa rajun laskun meren rantaan ja menimme rantabaariin syömään ihanalle aurinkoterassille. Toista kautta ei päässyt pois, joten jouduimme jumppaamaan pystysuoran mäen vielä ylöskin vatsat pullollaan.
Teijo – Salo – tie oli hupaisaa ylä- ja alamäkien ilotulitusta. Saimme jumpata tosissamme ja toivoin välillä tasaista, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Laskettelimme Saloon ja ihmettelimme minne voisi mennä yöksi. Kun poikkesimme Halikon ABC-asemalle pesulle ja kahville, kassan mukavat neidit suosittelivat lämpimästi Gasthaus Fjälaria http://www.fjalar.fi/ .
Paikka olikin todella viihtyisä. Saimme käyttöömme huoneiston pikku pihalla. Sillä välillä kun rakas matkakumppanini kävi kaupassa, pyykkäsin hiet urheilutrikoista. Päärakennuksessa oli alakerrassa sauna kuumana ja uima-allaskin käytettävissä. Menimme sinne pulikoimaan ja innostuimme hyppimään altaaseen. Vastaanoton nuorimies nauroi meille, kun kiipesimme raput ylös saunapuhtaina. Juttelimme hänen kanssaan matkastamme tovin. Huoneessa söimme patonki-iltapalaa ja kymiä juomia. Saunan päälle alkoi ramaista todella tehokkaasti.
Päivän saldo 91,34 km, 4:38,15 h
Torstai 28.7.2005 Salo – Paimio – Kaarina – Turku ( – Tampere)
Taas saimme aamulla syödä herkkupöydästä pekonit ja munakokkelit sun muut aamupalan maksimit. Vain skumppa puuttui! Tosin se voisi viivyttää matkantekoa seuraavaan päivään ja edessämme häämötti viimeinen etappi: suunnilleen 60 km Turkuun.
Aurinko hymysi taivaalla, kun lähdimme ajamaan vanhaa Turun tietä. Tuuli oli hullun puuskainen ja oli aika itsemurhaa lasketella pitkissä alamäissä raskaassa lastissa. Mietin siinä pari kertaa melkein lentoon lähtiessä rekkoja vasemmalla puolellani, että tarvitsen paremman pyörän tähän touhuun.
Turkuun tullessa oli hieno tunnelma ja kaikki mäet suoritettuina. Ajoimme Aurajoen ravintolalaivalle juomaan kultamitaleja ja nauttimaan helteisestä kesäpäivästä. Menimme varaamaan pyörille paikat linja-autoasemalta ja odottelimme bussin lähtöä Puutorin Vessassa http://www.puutorinvessa.fi/ .Heiltä sai mm. Paimion Parooni – tilaolutta.
Bussissa söimme Hesburgerin hampurilaisia ja nautimme maisemista. Tampereella ajoimme vielä kotiin linja-autoasemalta. Aurinkokin oli tarttunut mukaan matkaltamme. Kotona oli sauna lämmennyt ja pääsimme heti loikomaan lauteille hulppein mielin. Olipa hieno kesäretki!
Päivän saldo 68,85 km, 3:36,26 h
Kaikki päivät (6 kpl) yhteensä: 530, 52 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti